Työssäni psykologina joudun usein tarkastelemaan sekä ammatillisesti että ihmisenä ylipäänsä: mitä ajattelen mistäkin ja mistä näkökulmasta asiaa lähestyisin? Psykologian saralla erilaisia näkökulmia riittää ja vain yhden tai muutaman näkökulman kautta asioiden tarkastelu ei tuntuisi itselleni sopivalta. Työssäni haluan tarkastella ihmistä ja ihmisen pulmia sekä kehittymisen tarpeita laaja-alaisesti. Vaikka näkökulmat, eli ikään kuin psykologityön työkalut vaihtuvat, säilyy päämäärä silti aina samana: avun ja tuen tarjoaminen asiakkaalle hänen hyvinvointinsa edistämiseksi!

Ensimmäisen blogitekstini ajattelinkin laatia tarkastellen hieman työssäni psykologina käyttämiäni näkökulmia ja miten ne käytännössä voisivat näkyä työssäni. Psykologian eri näkökulmien näkymistä työssäni tarkastelin myös v. 2013 käydessäni Työterveyslaitoksen järjestämää työterveyshuoltoon erikoistumiskurssia ja tämä kirjoitukseni pohjautuu jo silloin pohtimiini ajatuksiin

Psykodynaamisen ajattelun mukaan psyykkisten oireiden taustalla on osin tai kokonaan tiedostamattomia psyykkisiä tekijöitä, joita ihminen ei mielessään tunnista. Psyykkisen oireen ilmetessä jokin ajankohtainen asia on ollut voimakkaasti merkityksellinen tai se on herättänyt samankaltaisia tunteita kuin jokin aiemmin elämässä koettu. Näin pieneltäkin vaikuttava tekijä voi laukaista voimakkaan reaktion. Näitä aineksia käytän työssäni erityisesti tilanteissa, joissa asiakkaani tulee vastaanotolleni ihmissuhteisiin liittyvien pulmien kanssa. Usein kartoitamme silloin yhdessä asiakkaan kanssa hänen elämänhistoriaansa ihmissuhteiden osalta. Usein aikaisemmista elämänvaiheista nousee esille ihmisiä, joiden seurassa asiakas on mahdollisesti kokenut samankaltaisia tunteita kuin nyt nykyisessä pulmallisessa ihmissuhteessaan. Usein ainakin erityisesti loukkaantumisen tunteiden taustalla on aiempia loukkaantuneisuuden tunteita, joita asiakas ei ole käsitellyt riittävästi ja käsittelemättömät tunteet aktivoituvat sitten kun käydään läpi nyt asiakkaan esille tuomaa ihmissuhdekonfliktia. Psykodynaamisesta näkökulmasta käytän työssäni hyväksi myös defenssejä siten, että pyrin auttamaan asiakasta löytämään ja sitten korjaamaan mahdollisia oireitaan ylläpitäviä psyyken puolustus- tai suojamekanismeja. Eri defenssit toimivat erilaisissa tilanteissa ja eri ihmiset käyttävät eri defenssejä. Minän puolustuskeinot kertovat usein paljon asiakkaan persoonallisuudesta. On tärkeää auttaa asiakasta löytämään mahdollisten kehittymättömien ja huonosti toimivien defenssien tilalle kehittyneempiä puolustuskeinoja ja auttaa ymmärtämään, kuinka jotkin defenssit voivat pahimmillaan runsaasti käytettynä johtaa jopa vakaviin mielenterveysongelmiin (esimerkiksi voimakas kieltäminen, kaikkivoipaisuuskuvitelma), vaikka ne hetkellisesti auttavatkin vähentämään esimerkiksi ahdistuneisuuden tunnetta.

Kognitiivis-behavioraalisessa näkökulmassa lähdetään siitä, että ihmisen ajattelumalleja pyritään muuttamaan. Psyykkiset häiriöt ja psyykkinen pahoinvointi ovat poistettavissa rohkaisemalla ihmistä keksimään uusia toimintamalleja ja ratkaisuja esiin nousseisiin ongelmiin. Ajatusmallien muuttamisen näkökulmaa käytän paljon asiakastyössäni. Asiakkaan kanssa lähdemme tarkastelemaan esillä olevaa ongelmaa, oireita tms. hyvin laajoista näkökulmista, jotta asiakas saisi mahdollisuuden nähdä kuinka asiaa voi tarkastella hyvin monella tapaa. Usein asiakas on jo pitkän aikaa ollut jumiutunut kaavamaisiin ajattelumalleihinsa ja kokee olevansa ”umpikujassa”. Siinä umpikujassaan hän on kokenut tarpeelliseksi lähteä hakemaan tukea löytääkseen uusia ajatusmalleja ja tätä aktiivista pyrkimystä ajatusmallien muuttamiseen lähden mielelläni psykologina tukemaan. Pyrin korostamaan asiakkaan aktiivista roolia sen sijaan, että psykologina antaisin valmiita ratkaisuja tai kertoisin ”totuuksia”. Yhdessä asiakkaan kanssa pyrimme siihen, että hänen itseluottamuksensa kasvaisi ja hän itse rohkaistuisi uskomaan pystyvänsä ajatusmallejaan muuttamaan, kunhan vain saa mahdollisuuden yhdessä pohdiskellen etsiä vaihtoehtoisia ajatusmalleja. Asiakkaan kanssa pyrimme usein tunnistamaan hänelle vaikeita emootioita laukaisevia tilanteita ja tekijöitä ja pahoinvointiin johtavien tapahtumien yleistä kulkua. Käytän työssäni asiakkaiden kanssa paljon kotitehtäviä. Pyrin siten haastamaan asiakasta siihen ajatukseen, että ajatusmallien työstäminen ja muuttaminen on pitkällinen prosessi, eikä voi tapahtua pelkästään muutamilla käynneillä psykologin vastaanotolla. Kotitehtävillä pyrin antamaan näkökulmia asioiden uudenlaiseen tarkasteluun ja samalla lisäämään asiakkaan tunnetta siitä, että hänen aktiivisella työstämisellään voi olla isoja vaikutuksia.

Konstruktivistista näkökulmaa esiintyy työssäni työskennellessäni organisaatioiden kanssa. Organisaatioiden johto ja työntekijät voivat elää erilaisessa ymmärryksessä ja ”todellisuudessa” organisaation tilanteen ja tavoitteiden suhteen. Organisaation tilanne myös jatkuvasti muuttuu muuttuva erilaisten linjauksien, tulkintojen sekä virallisten ja epävirallisten keskustelujen takia. Työssäni organisaatioiden kanssa pyrin saattamaan heitä itse aktiivisesti rakentamaan koko organisaation yhteistä ymmärrystä ja näkemystä ja siten haluamaan tekemään tarvittavia korjauksia ja edistämistä. Konstruktivistisen näkökulman ajatus siitä, että tieto on aina yksilön tai yhteisön itsensä rakentamaa ja että tiedon muodostaja, oppija, on prosessissa aktiivisena toimijana havaintojen ja uuden tiedon tulkitsijana mm. aikaisemman tietämyksensä ja kokemustensa pohjalta on omien näkemysteni kanssa samansuuntainen. Konstruktivismissa oppiminen perustuu uuden tiedon rakentamiseen suhteessa vanhaan tietoon, jo opittuun asiaan. Siksi on tärkeää, että ns. ”vanha tieto” esimerkiksi toimimattomista käytänteistä löydetään ja nostetaan esille, jonka jälkeen voidaan aktiivisesti lähteä työstämään uusia, parempia toimintamalleja ns. vanhoista opeista viisastuneena. Yksilötyössäni konstruktivistinen näkökulma näkyy nimenomaan siinä, että haluan nimenomaan korostaa, en aliarvioida, asiakkaan omaa kykyä oppia ja muodostaa käsityksiä asioista.

Humanistisen näkökulman ajatus siitä, että ihmisellä on kykyä ja halua ohjata elämäänsä ja tilannettaan parempaan suuntaan, on usein läsnä työssäni. Haluan asiakkaan kanssa työstää hänen uskoaan siihen, että hänellä on olemassa kaikki tarvittavat ominaisuudet ja ”työkalut”, jotta hän pääsee esimerkiksi hankalasta elämäntilanteestaan eteenpäin. Erityisesti kriisiterapeuttisessa työssä niin yksilön kuin yhteisöjenkin kanssa käytän tätä näkökulmaa. Silloin ei ole useinkaan tarpeen lähteä käsittelemään asioita pitkältä menneisyydestä. Pyrin työssäni humanistiseen näkökulmaan myös siinä, että arvostan jokaista asiakasta omana itsenään. Humanistisen psykologian mukaan ihminen on ainutkertainen, yksilöllinen, luova, esteettinen, aktiivinen, itseään toteuttava, omaa toimintaansa ohjaava, sisäisesti motivoituva, subjektiivisesti kokeva sekä henkiseen kasvuun ja vapauteen pyrkivä. Humanistinen näkemys on hyvin lähellä sitä ideaalia, johon haluaisin uskoa ja sitä näkökulmaa, jonka haluaisin aina säilyttää asiakastyössäni.

Eksistentiaalisesta näkökulmasta käytän työssäni aineksina mm. sitä, että asiakkaan kanssa työstämme hänen erilaisille tilanteille ja kokemuksilleen antamiaan merkityksiä. Esimerkkinä työuupumus. Usein työstämme asiakkaan kanssa asioita, joita hän kokee uupumisensa syntymisen kannalta merkitykselliseksi. Myös asiakkaan kokemuksellisuutta on tärkeä nostaa esille. Jokainen ihminen kokee esimerkiksi uupumuksen, masennuksen, väsymyksen ym. hyvin eri tavoin. Keskustelussa asiakkaan kanssa pyrin jättämään riittävästi tilaa hänelle itselleen tuoda esille omia kokemuksiaan ja tapaansa jäsentää asioita

Systeeminen näkökulma on työssäni mukana lähinnä siten, että pyrin ymmärtämään maailman ja ihmisten esille tuomia ilmiöitä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja suhteessa ympäristöön. ihminen ja ympäristö muodostavat yhdessä yhden toiminnallisen järjestelmän. Sosiologisen näkökulman aineksia käytän työssäni luultavasti silloin kun yhdessä asiakkaan kanssa esimerkiksi määrittelemme käsitteiden terveys ja sairaus eroa. Silloin on tärkeää muistaa, että terveys on myös kulttuurisidonnainen. Sosiologinen näkökulma työssäni voi olla mukana silloin kun keskustelemme esimerkiksi psyykkisistä sairauksista ja toimintakyvystä yhteiskunnallisesta näkökulmasta, esimerkiksi eläkeprosessiin liittyen. Myös esimerkiksi unta voi tutkia sosiaalisena, kulttuurisena tai jopa historiallisesti vaihtelevana ilmiönä: Miten nukumme, milloin nukumme, missä nukumme, kenen kanssa nukumme ja mikä on unen arvo kulloisessakin yhteiskunnallisessa tilanteessa tai yksilön omassa elämäntilanteessa? Sosiologinen näkökulma voi olla organisaatioiden kanssa tehtävässä työssä mukana silloin, kun esimerkiksi pohditaan yhdessä kuinka paljon työntekijöiden psyykkiseen työhyvinvointiin kannattaa panostaa ja millä keinoin. Tällöin on tärkeää katsoa psyykkisen hyvinvointiin laitetun panostuksen merkitystä riittävän laajasti niin organisaation kuin laajemmin koko yhteiskunnankin kannalta.

Tämän blogitekstin laatiminen herätti jälleen samoja ajatuksia, kuin usein koen työtä tehdessäni: kylläpä työni on mielenkiintoista ja mukavaa! Työterveyslaitoksen sivuilla kerrotaan työn imussa olevan työntekijän kokevan työnsä:

merkitykselliseksi
haasteelliseksi
inspiroivaksi

Kyllä! Kaikki täsmäsivät, ainakin tänään, luultavimmin myös huomenna 🙂 Eikä työn imun ajoittainen katoaminenkaan mitenkään vaarallista ole. Joskus työ on vain työtä ja haasteet, merkitykset ja inspiraatio elämässä löytyy ihan kaikkialta muualta. Kaikkein hyvinvoivin huomaan itse olevani silloin, kun sekä työ että muu elämä (koti, lapset, parisuhde, harrastukset, ystävät…) imevät sopivasti ja sopivassa suhteessa puoleensa!